Syyslomaviikko läheni jo loppuaan, kun päätin vihdoin aloittaa hirvenmetsästyksen. Alkuviikko oli mennyt vielä työhommissa ja tiistain lomapäivä mönkijällä polttopuita ajellessa suolavaraston vieressä. Kävipä sillä työmaalla aivan etelän herrakin katselemassa työntouhua lintujahdin lomassa. Torstaiaamu valkeni lumisena, yöllä oli tullut sentin verran lunta. Lämpötila oli nollassa. Muutamia muitakin kokoontui eräkämpälle jahdin aloitukseen. Palaverin jälkeen hain koiran matkaani ja suuntasin Korppiviidan päähän. Jatkoin matkaa kääntöpaikalta kävellen tietä aina lähelle Haapaojaa. Sieltä otin suunnan etelään ja työnnyin räntäsateessa risukkoon.

Nelisensataa metriä edettyäni löysin hirvenjäljet. Ne olivat aamuöiset, lunta oli jo jäljillä mutta varvikossa näkyi kuitenkin vana hirven jälkien kohdalla. Istahdin jälkien päälle odottamaan mitä koira tekisi, sitä ei ollut näkynytkään sen jälkeen kun poikkesin tieltä metsään. Tovin odotettuani laitoin koiratutkan päälle ja se näytti että Halti oli mennyt Simojoen toiselle puolelle. Varmasti oli hirven perässä. Lähdin jälkiä eteenpäin ja kohta olivat Haltin jäljet hirvenjälkien päällä. Jäljet menivät kohti jokea. Ennen jokea oli avosuo jonka laidassa tarkistin uudelleen Haltin sijainnin. Se oli palannut takaisin joen tälle puolen ja tulikin kohta luokseni. Suuntasin askeleeni jälleen kohti etelää ja Myyrinkumpua.

Olin edennyt vain muutamia satoja metrejä kun vilkaisin jälleen tutkaa ja yllättäen koira oli taas joen takana. Palailin omia jälkiäni suon laitaan ja edelleen suon yli ja jokivarteen. Hirvi ja Halti olivat menneet joen yli Suoperänkosken kohdalta. Nyt Halti oli noin puolen kilometrin päässä minusta ylävirtaan. Kävelin jokivartta ylöspäin mutta pian koira oli tulossa taas kohti koskea jonne minäkin palasin. Kohta Halti uikin hyisen joen ylitse jo neljännen kerran. Taas suunta etelään ja kohti Myyrinkumpua.

Myyrinkummussa oli tulistelun aika. Halti oli jo aika väsynyt, kovin oli verkkaista meno vaikka ei se jalkoihin jäänytkään pyörimään. Jatkoin matkaa makkaranpaiston jälkeen jokivarteen tulevalle tiella asti, kävelin tietä Korppiviidan laitaan ja nousin kankaan länsilaitaa pitkin takaisin autolle. Mitään merkkejä hirvistä ei loppumatkasta enää näkynyt.