Tänään tuli sitten aloitettua hirvenmetsästys, vaikka ei ollut tarkoitustakaan aamulla lähteä jahtihommiin. Olimme Liisan kanssa Kirppakentässä kokoamassa vanhaa hirsilatoa jonka haimme viikko sitten eli hirvestyksen aloituspäivänä Nikkilästä. Nurkkakivet olimme asetelleet eilisiltana ja seinät nousivat vauhdilla.

Hirvipomon puhelu katkaisi askareet. Ajoporukka oli ampunut hirven raanaan ja toimivat koirat olivat jo metsässä hirvien perässä joten niistä ei ollut tähän hätään apua. Halti, kuusivuotias karjalankarhukoirauros jonkan omistan velipojan kanssa ei ollut tänä syksynä vielä metsällä ollutkaan mutta pääsisi nyt tositoimiin. Viime syksy meni Haltin kanssa niin heikosti että olin jo vähällä heittää hirvihommat sikseen, mutta kävin kuitenkin suorittamassa ampumakokeen viikko ennen metsästyksen aloitusta. Päätin kuitenkin ottaa metsästykseen rauhallisen aloituksen, minulla kun on yleensä käynyt niin että ensimmäisen jahtipäivän jälkeen homma on imaissut mukaansa niin että mettästä ei ole kerta kaikkiaan malttanut olla pois. Mutta kun nyt tuli tälläinen hyvä tilaisuus aloittaa jahtikausi niin en toki epäröinyt hetkeäkään. Pikavauhtia kotiin ja kaivamaan tarvittavaa rekvisiittaa esiin. Eipä aikaakaan kun olimme molemmat punaisissa liiveissä ja lakeissa ja minä aseistettuna lähdössä hakemaan koiraa.

Halti olikin innokkaana lähdössä matkaan, pakun sivuovi vain auki ja koiranhäkin ovi samoin niin vilauksessa koira oli auton tavaratilassa. Lyhyen ajomatkan jälkeen olimme Karahkamaassa jossa osa passimiehistä oli vastassa. Suuntasimme kohti Härkäsuon laitaa jossa oli lisää passimiehiä. Jaoimme porukan niin että lähdin ampujan kanssa kohti paikka jonne haavakon seuraaminen oli lopetettu, muut palasivat autoille jotta olisivat valmiina menemään passiin tarvittaessa. Jälkien luona oli kolme hirvestäjää lisää odottamassa koiraa saapuvaksi. Ampumisen jälkeen hirvi ei ollut edennyt kovinkaan pitkästi ennen kuin oli jäänyt makaamaan, mutta oli sitten kaikonnut jälkien seuraajia.

Koira laskettiin makuupaikalla irti tutkapanta kaulassaan. Se katosi heti kohti etelää. Me tutkimme jälkiä ja hirvi oli suunnannut koillista kohti. Tutkan mukaan koira oli välillä paikoillaan mutta liikkui sitten Härkäsuota kohti ja palasi kohta luoksemme. Nyt Halti lähti jälkien suuntaa mutta kaarsi kohta takaisin edellisille jäljilleen. Seurailimme hiljalleen jälkiä eteenpäin, verta löytyi jäljiltä harvakseltaan. Halti tuli taas luoksemme ja meni edelle. Etumaastossa metsä muuttui kookkaammaksi ja rajakohdassa kulki ajouran pohja kohti länttä ja sinne koirakin suuntasi. Mietimme tilannetta ajouralla. Halti ei tuntunut olevan oikein tilanteen tasalla, liekö edelleen viimevuotisessa ruosteessa. Ehdotin jo muille että heitämme homman kesken ja odotetaan parempi koira paikalle. "Tuollahan se hirvi on" kuului samassa, " vai onko se kanto?" Hirvi se oli, noin viidenkymmenen metrin päässä viidestä metsämiehestä ja koira oli mennyt menojaan. Syntyi yleinen hämminki ja risukon suojissa hirvi pakeni mutta ei mennyt kauaksi.

Seuraavakaan yritys ei onnistunut kun hirvi siirrähti taas näkymättömiin. Kutsuin Haltia ja se ilmestyikin paikalle ja tällä kertaa ei erehtynyt harhapoluille vaan kohta kajahti matala haukku etumaastosta. Sanoin ensimmäisen laukauksen ampuneelle että hän saa mennä haukulle ja lopettaa hirven. Näin kävikin, hirvi oli niin pahasti haavoittunut että ei enää yrittänytkään paeta, päinvastoin viimeisillä voimillaa se tuli kohti ampujaa mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Niinpä saimme sitten ilmoittaa passiosastolle että he voivat lähteä ajamaan seuraavaa ajoa, me hoidamme tämän hirven nylkyvajalle. Suolistus tuotti hieman vaikeuksia kun ei tahtonut löytyä terävää puukkoa mutta onneksi edes ampuja oli osannut varautua kunnon välineillä. Yksi jäljittäjistä lähti hakemaan mönkijää ja hänen paluutaan odotellessa söimme eväitä, kuka omia, kuka naapurin, Kiitos niistä.

Mönkijän perässä kulkevan muovilevyn päällä hirvi kulki helposti Simonkankaantien varteen ja saatiin peräkärrylle. Koska porukkaa oli paikalla näinkin paljon päätin lähteä jatkamaan ladon rakentamista, se kun oli tarkoitus saada tänään tasakertaan. Liisa tuli hakemaan minut ja syönnin jälkeen olimme kohta taas ladon kimpussa. Iltasella kaikki hirret olikin käytetty ja minä tein vielä pystypuista pari hirttä kuivumaan, tasakerrasta kun jäi pari hirttä uupumaan, olivat mokomat lahonneet.